Tasa-arvoinen perhepolitiikka

.

Tärkeintä minulle ovat lapseni. He ovat myös keskeinen syy poliittiseen työskentelyyni. Minulla on kuusi lasta ja olen ollut kotiäitinä yhteensä 15 vuotta kolmessa eri jaksossa. Äitiys- ja vanhempainvapaat alkoivat kerryttää eläkettä vasta vuodesta 2005. Tulen siis saamaan hyvin vähän eläkettä noista vuosista. Pieni eläke on seuraus, jota en osannut nuorena äitinä ottaa huomioon. En kuitenkaan kadu lasten kanssa viettämiäni vuosia mutta toivon, että minulla ja miehelläni olisi ollut muitakin vaihtoehtoja. Enkä halua että tyttärilleni käy samoin.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa tuemme toisiamme, kaikki saavat samat mahdollisuudet ja saman palkan samasta työstä. Perhepoliittinen uudistus on edellytys todellisen tasa-arvon saavuttamiseen. Hyvää kehitystä on osittain nähty: yhä useammin saadaan sama palkka samasta työstä. Naiset ottavat kuitenkin edelleen ylivoimaisesti enemmän vanhempainvapaata kuin miehet. Tästä seuraa, että miehen asema työmarkkinoilla paranee kun taas naisen heikkenee. Edelleen elämme yhteiskunnassa, jossa isät rakentavat uraa kun äidit rakentavat kotia ja perhettä. Positiivista on, että suurin osa miehistä nykyään käyttää lakisääteistä isyyslomaansa. Mutta vain harva isä jää vanhempainvapaalle. Tarvitsemme korvamerkityn vanhempainloman isille, jotta asenteet muuttuisivat ja isillä olisi samat oikeudet olla kotona lastensa kanssa kuin äideillä.

Lapset tarvitsevat vanhempiaan. Ja vanhemmat tarvitsevat toisiaan. Siksi työskentelen 6+6+6 -mallin puolesta: 6 kk vanhempainvapaata äidille, 6 kk isälle ja 6 kk vapaasti jaettavaksi vanhempien kesken.

Perhevapaiden tasa-arvoistamiseen tarvitaan suuri muutos! Olen valinnanvapauden kannalla, mutta jossain vaiheessa meidän on ryhdyttävä toimeen saadaksemme aikaiseksi muutos. Malli 6+6+6 voisi uudistaa, jopa mullistaa, perhepolitiikan myönteisellä tavalla.