Hanki koulutus ja opettele seisomaan omilla jaloilla!

Minulla on monta esikuvaa. Mutta yksi, jota ihailen erityisen paljon, on minun mummani.

Mumma eli siihen aikaan, kun naisten ja miesten tasa- arvoisuus ei ollut ollenkaan itsestään selvää. Kaukana siitä. Siksi hänen näkemyksensä naisten asemasta oli vielä enemmän ihailtavaa. Hän ymmärsi kuinka tärkeää on, että naiset itsenäistyvät ja kannusti minua hankkimaan koulutuksen.

Hanki koulutus ja seiso omilla jaloillasi,mumma aina sanoi.

Mumma oli vahva ihminen, joka eli vaiherikkaan elämän. Hän kasvoi ilman isää, hänen veljensä oli yksi ensimmäisistä ylihärmäläisistä, joka kaatui talvisodassa. Hän oli hyvin isänmaallinen ja lapsena hän toimi pikkulotissa. Sodan aikana hän oli mukana ilmavalvonnassa. Mumma ja paappa menivät naimisiin sodan aikana. He saivat kahdeksan lasta yhdessä. Elämä koetteli heitä ja he menettivät kaksi lasta pieninä ja yhden myöhemmin elämässä.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta mumma oli elämänmyönteinen ihminen, jolla oli jalat tukevasti maassa. Hänen sydämensä sykki kotiseudulle ja hän oli tarkka siitä, että tunsimme historiamme. Mumma oli myös taitava käsityöihminen ja teki kaikille tyttärilleen ja pojantyttärilleen kansallispuvut, joihin hän itse kutoi hameiden kankaat. Minulla on vielä jäljellä oma Munsala pukuni.

Mumma hoiti suurta perhettään, siivosi koululla, jossa he asuivat ja missä paappani oli opettajana. Hän opetti myös käsityötä ja toimi koulun kirjastonhoitajana. Mumma oli yhteiskunnallisesti osallistuva ja kaikki koululapset olivat lähellä hänen sydäntään.

Mumma oli lämminsydäminen nainen, joka sitoi perheen yhteen. Hän oli meidän tukemme ja turvamme. Hän osallistui lasten ja lastenlasten elämään täysin rinnoin ja oli olemassa meitä kaikkia varten.  Hän kertoi usein kertomuksia lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja halusi että me ymmärtäisimme mikä uhraus oli sodan aikana tehty tulevia sukupolvia varten. Hän muistutti aina miten kalliin hinnan olimme maksaneet itsenäisyydestämme.

Monet olivat ne kertomukset mitä saimme kuulla entisistä ajoista, esimerkiksi hänen mummastaan, Serafiina Kangas-Kurjesta. Hän oli ensimmäinen nainen, joka äänesti Kangas-Kurjen talossa eduskuntavaaleissa 1907. Hetkestä on otettu kuva ja se on historiallisesti merkittävä hetki naisten äänioikeuden ja tasa-arvoisuuden vuoksi.

Serafiina Kangas-Kurjesta oli ensimmäinen nainen, joka äänesti Kangas-Kurjen talossa eduskuntavaaleissa 1907.

Oikeuksiensa puolustaminen ja usko tasa-arvoiseen yhteiskuntaan on minulla verissä. Minun rakas mummani opetti minulle aikaisin, että naiselle on tärkeää seistä omilla jaloillaan. Minulle on tärkeää, että naisten asemaa työmarkkinoilla parannetaan ja että myös naisen euro on euro eikä 70 senttiä.

Perhevapaauudistus on keskeinen askel oikeaan suuntaan. Muuttamalla yhteiskuntaa ja sen asenteita, jotta jaettu vanhempainloma olisi yhtä selvä juttu kuin se tänä päivänä ei ole, voimme parantaa sekä naisen asemaa työmarkkinoilla että nostaa naisten palkkoja.

Mumma opetti minulle perheen arvon sekä kyvyn arvostaa arkipäivän yksinkertaisia iloja. Hän ei toivonut itselleen mitään mutta kaiken niille, joita rakasti. Hän opetti minut uskomaan itseeni ja että kelpaan juuri sellaisena kuin olen. Ajattelen häntä usein ja kaipaan häntä. Mutta mumma jätti jälkeensä uuden sukupolven naisia, jotka tietävät arvonsa ja puolustavat oikeuksiaan. Siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *